perjantai 4. heinäkuuta 2014

Elämänlanka ja hirttoköysi


”...tuli kummallinen olo, ei surullinen eikä iloinen, tien olo”, lainatakseni Petri Tammisen romaanin Enon opetukset oivaltavia loppusanoja. Kävin katsomassa elokuvan Locke, josta en tiennyt etukäteen käytännöllisesti katsoen mitään. Onneksi. Leffaseuralaiseni oli ainoastaan maininnut, että koko elokuva tapahtuu yhdessä ja samassa paikassa.


Näin olikin, näennäisesti. Mies ajaa öistä moottoritietä Birminghamista kohti Lontoota. Aivan elokuvan alkukohtausta lukuun ottamatta, jossa Ivan Locke (Tom Hardy) lähtee illalla työpäivän päätyttyä valtavalta rakennustyömaalta, elokuva on kuvattu nimihenkilön ajamassa henkilöautossa.

Elokuva on käsittämättömän jännittävä. Ei ainoastaan hyppysissään pitävä vaan oikeasti jännittävä. Aikamoinen suoritus tunnin ja 25 minuuttia kestävältä reaaliajassa tapahtuvalta elokuvalta, jossa kuvataan vain yhtä henkilöä istumassa autonratissa. Kuvissa loputtomat öisen kaupungin ja moottoritien valot. Kuva viipyy välillä Locken tyynenä pysyttelevissä kasvoissa, välillä heijastuskuvana ikkunassa tai moottoritien autojen valojonoina. Puhelimen päässä ääninä vaihtuva joukko ihmisiä, jotka kaikki odottavat Lockelta jotakin suurta.

Toimintaelokuvistakin tuttu Tom Hardy (Inception, Isku Mogadishuun, Yön ritarin paluu) on elämänsä roolissa. Pienieleisesti hän luo esiin päätöksen tehneen miehen järkkymättömyyden kohtalonsa edessä. Leffan on kuvannut Haris Zambarloukos. Sama mies, joka on myös visuaalisesti hehkuvan elokuvan Mamma Mia! luupin takana.

Tästä Steven Knightin ohjaamasta brittiläis-amerikkalaisesta elokuvasta tuntuu mahdottomalta kertoa ilman juonipaljastuksia.  Jos olet lukemassa tätä, kannattanee ensin katsoa tämä mainio elokuva.


Ivan Locke on perheenisä, joka on niin töissä kuin kotonakin tehnyt aina kaiken oikein. Melkein.  Eräänä iltana työvuoron päätyttyä Locke tekee tienristeyksessä valinnan ja lähtee ajamaan pimeässä illassa Lontooseen johtavaa tietä. Birminghamissa häntä odottavat kotona Katrina-vaimo ja kaksi poikaa sekä briteille tärkeä Suuri Futisottelu, jota katsomaan muu perhe on jo kokoontunut. Vain isä puuttuu porukasta. Tien päällä Lockea odottaa tuntematon taival kohti omaatuntoa ja tilien tasaamista edesmenneen isän kanssa.

Locke työskentelee rakennustyömaalla vastuullisena työnjohtajana. Seuraavana aamuna odottaa Euroopan historian suurin betonivalu, jossa luodaan perusta uudelle megalomaaniselle, ilta-auringossa mailin pituisen varjon jättävälle rakennukselle. Kukonlaulun aikaan on saapumassa 218 rekallista märkää betonia. Locke on työmaalla ainoa, jolla betonin pumppaus tässä mittakaavassa on hanskassa, ja rakennusyrityksen pääkallonpaikalla Chicagossa johtajat luottavat miehen ammattitaitoon. Kaiken on oltava aamuun mennessä millilleen kunnossa tai syntyy katastrofi, joka polttaa hukkaan 100 miljoonaa dollaria. Sen päälle vielä suuri epäonnistumisen häpeä ja Chicagon raivo.

Lontoossa synnytyslaitoksella odottaa epävarmana satunnainen rakastajatar, ensisynnyttäjäksi iäkäs Bethan, jonka Locke on tavannut aikaisemmin työmatkallaan. Yhden yön hairahdus on johtanut raskauteen, naisen viimeiseen mahdollisuuteen löytää henkilökohtainen onni. Lapsi on Locken.


Katsojana saa puhelu puhelulta kuulla, mistä aineksista Ivan Locken elämä koostuu. Sairaalassa kieppuu tunnemyrskyssään avuton keski-ikäinen synnyttäjä, johon Lockella ei ole vähäisintäkään emotionaalista sidettä. Työmaalla panikoi yllättäen elämää suuremman vastuun harteilleen saanut alainen Donal raivostuneiden esimiesten räksyttäessä taustalla. Kotona yllätysuutisen vastikään puhelimessa mieheltään saanut vaimo oksentaa pahaa oloaan vessassa välillä Lockelle puhelimeen kauhun maustamia, tuomitsevia sanoja sylkien. Locken pojat odottavat isää kotiin jakamaan jalkapallo-ottelun hurman ja Locke itse, yrittäen kaiken keskellä pysytellä zeniläisen tyynenä, järjestelee auton ratissa elämänsä palikoita uusiksi.

Jalkapallo-ottelu kulkee käänteisenä metaforana kautta elokuvan. Vuoden tärkeimmässä matsissa joukkueen ainainen luuseri yllättää kaikki ja tekee pelin ratkaisevat maalit. Locke autossaan, varmana menestyjänä tunnettu, päästää puolestaan irti vakaasti rullaavasta elämästään ja tekee oharit täytenä yllätyksenä kaikille.

Locken valitsema tie uhkaa viedä häneltä perheen ja työpaikan, kaiken. Tärkein kuitenkin jää: itsekunnioitus ja sisäinen tieto siitä, että se mitä juuri nyt on tekemässä, on enemmän oikein kuin mikään aikaisemmin. Mies korjaamassa erehdystään. Toimimassa toisin kuin aikoinaan oma isä, joka jätti poikansa ja jolle tämä nyt suoltaa katkeria sanoja öisellä moottoritiellä. ’ Katso ja ota opiksesi’, raivoaa Locke isänsä takapenkillä matkustavalle mätänevälle muistolle.


Matkalla auto pysähtyy vain yhden ainoan kerran:  Locke puhelimessa kuuntelemassa syntyneen lapsensa ensimmäisiä ääntelyitä. Birminghamista ajoon lähtiessään Lockella oli rakastava perhe ja arvostettu työpaikka. Valintansa tehdessään mies tietää, että työpaikka on mennyttä ja todennäköisesti myös rakastamansa perhe. Lontooseen saapuessaan Ivan Lockella on varmaa enää uusi elämä vastasyntyneen kitinänä puhelimen päässä.

Elämänlanka ja hirttoköysi. Auto lähtee liikkeelle, elämä jatkuu. Nyt toisenlaisena.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti